PÄIVÄ 108

Paljon olen miettinyt, miten määritellä tasokas kuluttamattomuus. Tasokkaalla haen tässä samaa sitä uusien tavaroiden tai asioiden ostamisen tuomaa statusta ja näyttävyyttä. Ostamalla ja kuluttamalla on helppoa ja nopeaa näyttää oma elintaso ja se mitä sillä voi hankkia. Kuinka kuvata tasokkaasti oman hiilijälänjäljen pienentyminen ja osallisuus siihen muutokseen, jota kipeästi tarvitsemme, jotta luonto ja maapallo eivät tuhoudu peruuttamattomasti? Paljon olen myös miettinyt, kuinka paljon ihmisellä on oikeus kuluttaa maapallon luonnonvaroja yhden elämän aikana, vain koska se on rahallisesti mahdollista?


Kaapissa on vuosia (siis todellakin vuosia) marinoitunut lankoja, joita en syystä tai toisesta ole käyttänyt. Nyt vaihtelunhaluissani olen niidenkin kimpussa. Joskus jo luulin, että joudun jättämään ne perinnöksi lapsilleni, mutta ei onneksi. Jospa vihdoinkin pääsen vaiheeseen, jossa tavaravarastoni alkavat huveta. Edes pikkiriikkisen.



Jotenkin kuluttamattomuuteen liittyy vahvasti matala elintaso tai jopa köyhistely. Se ajatusmalli tulisi lopettaa alkuunsa. Kuluttamisen vähentämiseen liittyvät nimenomaan valinnat ja arvomaailma. Siinä, että laskee omaa kuluttamistaan ja vähentää luonnon kuormitusta ei ehkä liiku raha samalla tavalla, mutta missään nimessä se ei ole vähemmän tasokasta tai köyhempää elämää. 

Kuluttamisen vähentäminen ei varmasti tarkoita sitä, että rahan liikkuminen loppuu ja elintasomme laskee. Kestävää, vastuullisesti valmistettua ja hyvin tehtyä tavaraa ostamalla, arvostamalla ja korjaamalla työllistäisimme uusia yrittäjiä ja osaajia. Liiallisen tavaran ostamisen sijaan voisimme ostaa elintasoa ja palveluita muilla keinoin.  Miten löytäisimme uusia keinoja tuhlata ansaitsemiamme rahoja ja saada sitä luksusta, jota nyt saamme ostamalla? Tarvitsisimme kipeästi esikuvia, joiden innoittamana alamme nähdä kuluttamisen vähentämisen tavoiteltavana ja upeana asiana. 

Toivottavasti tulevaisuudessa ekologiset elämän valinnat helpottuvat ja nousevat yhä tärkeämmiksi arvoiksi. Ja jokainen meistä jättää joskus jälkeensä vain nimensä ja muistoja, eikä tuhansia kiloa roskaa ja tavaraa.



Juuri pakkasille ajoissa. Lumi Karmitsan Pioni-hanskat huovutettuina.


 Ostamattomuuteni tekee minusta koko ajan voimakkaamin yhteiskunnallisesti kantaanottavamman. Tuntuu aivan, kuin silmäni aukeaisivat kuluttamisemme järjettömyydelle ja huomaan miten monella tasolla löytyy epäkohtia yhteiselossamme ympäristön kanssa. Välillä ihan pelottaa, miten lapsenlapseni kahlaavat tämän päivän Wish-ostosten ja pikaruokien pakkausjätteessä.

Ihan itseni rauhoittelmiseksi tekstin seassa kuvia käsitöistä ja itsestäni viime talvelta, kun vielä omistin meikkejä :D Ettei niin vaikea aihe olisi niin järjettömän raskas käsitellä. Eiköhän tämä ahdistus kuulu projektini elinkaareen ja muuttuu pian taas iloikseksi kohellukseksi (ja kiroiluksi) ompelukoneen äärellä.



Ympäristöahdistuksen keskeltä
-Heidi

Kommentit

  1. Hyvää pohdintaa kulutuksesta ja ajatellun elintason "ylläpitämisestä" ja näyttämisestä muille. Tosin olen huomaavinani näin yleisesti katsottuna, että ns. Perustuloiset ihmiset pitävät enemmän kuluttamisella ja materialla statusta yllä. Kun taas jotku keskimääräistä parempi tuloiset ihmiset ovat myös niitä, jotka mieluummin kulkevat kirpparivaatteissa ja pistävät rahansa mieluummin tuottaviin sijoituksiin kuin ohimeneviin trendeihin. Hyvätuloisten ihmisten elintason myös näkee juuri palveluista - esim. Monella käy siivooja, oma hieroja, lapsille voi palkata kotiin hoitajan tarvittaessa ja voi mennä hoidattamaan itsensä yksityiselle lääkäriasemalle. Nykyään materia jne. Ei tunnu menevän linjassa tulotason kanssa, koska esim. Halpamuoti on tehnyt vaikutelman (hyvässä ja huonossa), että kaikilla ihmisillä on varaa samaan kulutukseen. Tosiasiassa köyhyys/tuloerot eivät enää näy materiassa (sillä sitä riittää kaikilla) vaan ero tulee ruuassa, asumisessa ja esim. Terveydenhuollon palveluissa. Etenkin nuorten kanssa olisi hyvä puhua tästä, sillä uusi asiakasryhmä sosiaalipuolella on mm. luottotiedon menettäneet nuoret. Sen sijaan, että säästettäisiin tulevaa asuntoa varten tai osattaisiin tehdä itse ruokaa, monet opiskelijat käyttävät opintolainaa esim. Matkusteluun, ulkona syömiseen, tavaroihin ja vaatteisiin. Eli eletään ns. Samalla elintasomittarilla millä omat vanhemnat ovat eläneet työikänsä. Ja miksi puhun nyt nuorista on se, että he ovat uusi asiakasryhmä ja eläneet kulutusyhteiskunta aikaa. Olen itsekin sitä sukupolvea, jolle kuluttaminen on tosi notmaali asia! Vasta nyt 25vuotiaana olen herännyt tarkastelemaan omaa kulutusta ja pohtinut sitä, että mihib kannattaa elämässä sijoittaa sekä taloudellisesti että ekologisesti :) Anteeksi kilometrikommentti, mutta blogiasi on tosi mielenkiintoista lukea ja tästä herää paljon ajatuksia! :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että kilometrikaupalla syntyy ajatuksia ja jaksat jakaa niitä. Itse nuorten vanhempana välillä pääsen läheltä seuraamaan nuorten ajatuksia kuluttamisesta ja välillä se järkyttää. Se tunne, kun itse kierrättää kaiken ja postista tipahtelee muoviin käärittyjä irtoripsiä ja muuta roinaa kiinasta. Toivon toki, että pikku hiljaa suhde kuluttamiseen kääntyy valtavirraltakin (omilta lapsilta toivon, että jotain elintavoistani ja aatteistani on jäänyt alitajuntaan kummittelemaan ja nuorena aikuisena järjenvalon taas voittaessa jotain muistuu mieleen). Tuo mitä sanoit, että moni sijoittaa tavaran sijaan palveluun ja vapaa-aikaan on totta. Itsekin olen valinnut monesti omistamisen ja tavaran sijaan aikaa esim. lasteni kanssa. Odottelen mielenkiinnolla, koska seuraavan kerran sinulla herää ajatuksia :D Hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit