PÄIVÄ 104
Eilen minulla oli ensimmäistä kertaa oma kahvikuppi mukana repussa. Halusin kokeilla, kuinka näppärää ja helppoa sellaisen mukana kuljettaminen on ja millaista käyttö olisi käytännössä. Ensin piti valita kuppi. Muovinen, ettei se mene repussa rikki. Ei painava, eikä liian pieni.
 |
| Tässä sitä istutaan ärrällä kahvilla lapsen treenien ajan. Piti jäädä tähän, koska eihän tässä ole kantta ja tällainen höslääjä saa kyllä nopeasti kahvit itsensä tai viattomien kanssaihmisten päälle. |
Läheisellä ärrällä olikin jonoa ja alkoi jo vähän jännittää oma outoilu. Aikuinen ihminen ja olo kuin teinillä ostamassa jotain johon tarvitsee täysi-ikäisyyttä.
-Yksi pieni kahvi, kiitos.
-Se olisi kaksi euroa.
Rahan vaihtoa ja se oli siinä. Oma kuppini oli ainakin ison kupin kokoinen,
-Mulla on oma kuppi, niin pieni kuppi on varmaan puolivälissä?
-Ai oma kuppi? (joku hymyn tapainen ja pieni päänpudistelu) Pieni kuppi on sitten, joo, siihen puoliväliin.
Se oli siinä. Niin helppoa on oman kupin käyttö ja yksi takeway-kahvin pahvi- ja muoviroska jäi käyttämättä.
 |
| Tässä sitä nyt valutetaan elämän ensimmäisen kerran kahvia omaan kuppiin. Historiallinen hetki. |
Kahvin saaminen omaan kuppiin oli maailman helpointa ja hyvä tapa olla tuottamatta turhaa jätettä. Mutta kuinka usein tämä tulisi toteutettua? Pitäisi olla aina muki laukussa ja mukin pitäisi olla kevyt ja kannellinen (ja entä jos ei ole laukkua, niin joku kokoontaitettava retkimuki?). Ilman kantta täyttä kuppia on ikävä kuljettaa mukana ja juomisen jälkeen se pitäisi kuivata jollakin, ettei laukku ole kahvista tahrainen ja laukun sisältö märkä. Kotona pitäisi muistaa vielä kupin peseminen ja sijoittaminen takaisin laukkuun. Aika monta liikkuvaa osaa ja pitäisi -sanaa. Tuntuu vielä aika monivaiheiselta toteuttaa. Varsinkin, kun juo kahvia aika harvoin kodin ulkopuolella.
Ehkä porkkanana paljon kahvia juoville voisi olla alennusta kahvin hinnasta ja joku kannustus- ja kiitoslause kahvin noutopisteellä. Autoilijalla oma kahvikuppi ei kyllä paljoa veisi tilaa. En tiedä. Tuntuu kovin työläältä verrattuna pahvikuppiin, joka on paikan päällä valmiina ja katoaa näkyvistä, kun sen tyhjänä heittää lähimpään roskikseen. Itse tuskin muistan kantaa omaa kuppia mukana usein. Mutta huomiseksi laitoin kuitenkin uuden kannellisen kupin laukkuun. Ehkä kokeilemalla ja toistolla tästäkin saa hiottua rutiinin.
-Heidi
Mun poikaystävä käyttää aina omaa yliopistolta ostettua takeway kuppiaan, joka ei falskaa, on kevyt ja kannellinen. Helsingin yliopistolta sai kuulemma ainakin jossain vaiheessa alennusta jos otti kahvin omaan mukiin. Muki myös pitää kahvin lämpimänä/on käytännöllisempi ja kestävämpi luennolla (ei mm. Kaadu yhtä helposti kun kevyt pahvimuki). Mukissa kahvi ei myöskään ala maistua pahville ja siihen mahtuu isompi määrä kahvia kuin pieneen takeaway mukiin. Poikaystävä kantaa laukussa mukana mukiaan niin autossa, kaupungilla kuin koulullakin :D Kupin voi myös helposti huuhtaista puhtaaksi missä vaan josta löytyy vesihana. Itse en oikeastaan juo takeaway kahveja, koska keitän aina kotona tai pysähdyn kahvilaan istumaan normi kupin ääreen. Mutta jos tekisin niin hankkisin oman mukin (mennyt hermo pahvisiin kun poltan ana käteni/kaatuu/kahvi maistuu pahalta).
VastaaPoistaKannattaa panostaa hyvään mukiin (ja ehdottomasti kannelliseen) jos haluaa kokeilla uudestaan omaa mukia takeway kahveille :D
Aivan mahtavaa, että poikaystävälläsi on käytössä oma muki kaikkialla. Aion seurata esimerkkiä ja käyttää vain omaa mukia nyt, kun olen päässyt alkuun. Itseäni ihan naurattaa, miten jännittävältä niin pieni asia tuntui ensimmäisellä kerralla :D Luulen, että termosmukeja ja kannellisia mukeja löytyy paljon käytettynä. Valitettavasti liian moni tavara, kun jää hyvistä aikeista huolimatta käyttämättä. Varsinkin näin isossa taloudessa ei yleensä ongelma ole se, ettei sopivaa tavaraa ole, vaan se, missä se on. Se on aika surullistakin, kun asiaa tarkemmin miettii. Onneksi löysin sopivan mukin. Kiitos kommentista ja ihanaa tiistai päivää sinulle :D
VastaaPoista