PÄIVÄ 66

Projektini herättää paljon kysymyksiä, päänpudistelua, joskus naureskelua ja joskus jopa innostusta. Välillä tulee kysymyksiä, joita itsekin pitää miettiä.

Sain ystävältä pussillisen vaatteita tuunausmateriaaliksi. Pussissa olikin yksi mekko, jonka otin käyttöön. Tähän joku naureskeli, että onhan helppo olla ostamatta mtään, kun saa muilta vaatteita tilalle.

 Onko siis oikein, että en osta itse mitään, mutta saan kuitenkin ystäviltäni vaatteita?

Mielestäni on. Nämä vaatteet olivat menossa kuitenkin joko kierrätykseen tai saksien alle. On hyvä, että edes yksi niistä pelastui käyttöön sellaisenaan. Maailmassa on niin paljon jo olemassa olevia vaatteita ja tekstiilejä, että varmasti pärjäisimme ilman uusia vuosikymmeniä. Tarkoitukseni ei ole olla ilman mitään itselleni uutta, vaan juuri tuunata ja kierrättää jo olemassa olevia materiaaleja. Mielihyvin käytän hyvää tavaraa, joka on toiselle tarpeeton. Kaikki mikä menee kaatopaikan sijasta kiertoon on plussaa.  

Itse olen kokenut tämän vaihteluna. Tämä ystävältäni saatu mekko ja samaisesta pussista kaventamani housut olivat hieman erilaiset kuin 2000-luvulta asti paikoillaan junnannut tyylini, joten tekee vain hyvää astua myös pukeutumisessa oman mukaavuusalueen yli :D

Loput vaatteista menevät kuteina tähän eteisen kuramattoon ja lopuista yritän vielä miljoonannen kerran ommella itselleni jotain käyttökelpoista. Kierrätysmateriaaleista on hyvin vaikeaa tuunata uutta vaatetta olemattomilla taidoilla ja myös siksi, että samaa vahvuutta, materiaalia ja kuosia olevaa kangasta hyvin vähän mitään isompaa vaatetta ajatellen. Pitää vain kärsivällisesti odottaa, että saa suurinpirtein samanlaista kangasta. Se on välillä turhauttavaa.

Tässä sitä kuitenkin ollaan siilin kanssa taas lähdössä yrittämään uuden luomista. Olkoon ompelujumalat suopeita ja saumuri toimikoon edes jotenkin :D Tarvitaan uusia kuvia, joten valmista pitää saada.

-Heidi