PÄIVÄ 39

Alkuinnostus on kadonnut ja ostamattomuus on arkipäiväistynyt. Jokainen päivä ei olekaan eloonjäämiskamppailua,vaan pärjään hyvin jo omistamillani tavaroilla. Lähinnä oman vaihtelun vuoksi tulee tehtyä tuunauksia vaatteilla. Jopa meikittömyyteen on tottunut yllättävän helposti. Vain ystävän Halloween -juhlissa tuli hieman vaisu olo, kun muut olivat juhlameikeissä (tai kauhunaamioissa).

Päällimmäisenä tunteena on tyytyväisyys siitä, ettei turhaan kuluta. Ettei oikeasti tarvitse juuri mitään. Olen ostanut monet vaatteista, tavaroista ja kosmetiikasta vain,  koska se on laitettu kauniisti esille kaupassa, se on markkinoitu minulle hyvin tai olen tottunut tyydyttämään tyhjyyttä ostamalla. Surullisen turhanpäiväisiä ja tiedostamattomia tapoja kuluttaa maapallon luonnonvaroja mitään ajattelematta.

Vähän kärsimättömänä odotan jo, että eteeni tulisi jo jokin pulma tai tarve, jonka ratkaisemiseksi joutuisin käyttämään mielikuvitusta ja luovuutta. Toisaalta voihan se olla, että pärjään ikuisesti taravoillani. Ehkä vuoden ostamattomuuden suurin haaste onkin oppia elämään tavaroidensa kanssa. Oppia arvostamaan ja pitämään niistä huolta.

Jokaisen olisi hyvä pysähtyä miettimään omaa kulutusta, kotia ja tavaroitaan. Voimmeko kohdata omat rojumme? Tiedämmekö mitä tavaraa omistamme? Pidämmekö tavaroista, joita meillä on? Ehkä näin marraskuun pimeydessä on hyvä aika kotoilla, tutustua kotiinsa ja tavaroihinsa :D

-Heidi

Ps Varokaa ystävät ja sukulaiset, suunnittelen täällä joululahjoja ja teen ne kaikki itse. Harjoitelkaa jo valmiiiksi ilahtuneita ja kiitollisia ilmeitä. Ja jos en saa mitään aikaiseksi niin, opetelkaa hillitsemään helpotuksen huokaisujanne.

Aamun pimeydessä töihin ja illan pideydessä takaisin kotiin. Se on marraskuu, hyvät ystävät :D Pysykää näkyvissä pimeydessä.